Elämäni romahti

Kuukausi sitten rakas mieheni kuoli yllättäen kotonamme sairauskohtaukseen. Viimeiset viikot olen ollut aivan sumussa ja ikävöin häntä valtavasti. Olen katsellut nukkekotiani ja askartelutarvikkeitani, josko pystyisin jotain niistä tekemään, mutta ajatukseni harhailevat enkä pysty keskittymään. Toivottavasti saan jostain voimia itselleni jatkaakseni harrastustani nukkekodin parissa. Nyt ammennan voimia itselle pienesta pojan pojastani, joka sai kaksi viikkoa mieheni kuoleman jälkeen nimekseen Eetu, Urho, Hermanni. Urho nimen nuoret valitsivat pojalleen papan muistoksi, koska mieheni kutsui pikkuista aina Urhoksi. Ystävät ovat nousseet arvoon arvaamattomaan suruni keskellä. He ovat auttaneet minua, lohduttaneet ja kuunnelleet ja olleet läsnä tarvittaessa. Tällä hetkellä elämä tuntuu raskaalta, mutta toivon, että jonain päivänä se hieman helpottaa. Jälkipolveni tarvitsee minua ja yhdessä toisiamme lohduttaen yritämme jatkaa eteenpäin.




Jaana lähetti minulle upean ystävänpäivälahjan. Olin todella yllättynyt paketista ja se lämmitti kovasti. On ihanaa, että on ystäviä, jotka muistavat.



Jokin aika sitten voitin MCarmen Casanovan arvonnassa ihastuttvan palkinnon.

Paketistä lötyi säleikköovi, kaunis rasia, kruunu, kynttilä sekä kaunis pussi.


Rasia on todella kaunis ja sisältö on aivan ihana.