Olohuone

Osallistuin Nukkekotiyhdistyksen pienoishuonekilpailuun, jossa aiheena oli olohuone. Olin aloittanut huoneen rakentamisen jo viime vuoden puolella ja huone oli pahasti kesken mieheni kuollessa. Silloin ajattelin, että teen huoneen valmiiksi joskus tulevaisuudessa. Kuitenkin helmikuun loppupuolella sain voimia itselleni siitä ajatuksesta, että mieheni olisi toivonut minun tekevän huoneen valmiiksi (näin hänestä unen, jossa hän tuli kyselemään huoneen valmistumisesta). Minulla oli viikko aikaa valmistaa huone ja loput huonekalut sekä maalata ne. Huoneen valmistaminen loppuun vaati minulta kyllä hirveitä ponnisteluja, ehkä sitä voisi sanoa jonkinlaiseksi surutyöksi. Kilpailuraadille sain lähetettyä kuvat 27.2., eli aika tiukoille meni, kun kuvien piti olla perillä viimeistään 28.2. Menestystä ei tullut, mutta minä olin tyytyväinen kun sain huoneen noinkin valmiiksi. Kaikkea sitä, mitä olin alunperin suunnitellut sinne laitettavaksi en saanut valmiiksi, mutta ehkä joskus myöhemmin täydennän huonetta.
Huone kuvaa mummini ja vaarini huonetta. Olen vanhoista mustavalkoisista valokuvista katsellut heidän huonetta sekä huonekalujaan ja niiden perusteella rakentanut kalusteet. Isovanhempani olivat syntyneet 1800-luvun puolella. Mummiani en ole koskaan nähnyt ja vaarini on kuollut minun ollessa 4-vuotias. En siis ole nähnyt huonekalujakaan koskaan.


Seinällä on kuvat mummistani ja vaaristani.


Ollessani lapsi äitini kertoi nuorena nukkuneensa tässä paneeli-sohvassa. Sen käsinojissa oli ollut mekanismit, joilla ne saatiin laskettua vaakatasoon, näin sohvasta tuli vuodesohva.




Matto, kello, kahvikalusto, korvapuustit ja pienet posliinikulhot ovat ostettuja kaiken muun olen itse valmistanut.
Klikkaamalla kuvia saat ne suuremmiksi.